Saaren kartanon nimi mainitaan aikakirjoissa jo 1500-luvulla. Fischer-suku
omisti tilan 1693–1794. Seuraavina
omistajina olivat Sederholmit (sukua Helsingin Sederholmeille). Tila oli heidän
hallussaan vuosina 1794–1878. Vapaa-herrallisen de la Chapelle-suvun aika
oli vuosina 1884–1934. “Vanha paroni”
Richard Casimir ja hänen poikansa
“nuori paroni” Knut Richard laajensivat
kartanoa ja sen toimintoja. Merkittävin
uudistus oli tulitikkutehdas. Toiminta oli
laajimmillaan I:n maailmansodan aikana, jolloin siellä työskenteli n. 200 henkilöä. Suuri osa heistä oli naisia ja nuoria. Kaikki päättyi v. 1934 paronin kuolemaan ja pakkohuutokauppoihin, joissa kartano myytiin aivan tyhjäksi. Vain meklarin pöytä jäi jäljelle. Se on nykyään rehtorin työ- huoneessa. Tätä ennen oli sentään ehditty rakentaa nykyinen päärakennus. Arkkitehtinä oli Jarl Eklund ja puutarhan suunnitteli Paul Olsson. Päärakennus valmistui kesällä 1930. Arkkitehti sai vaikutteita Italiasta ja talon sanotaan edustavan 1920-luvun klassismia.

Paroni Knut Richard de la Chapelle oli Mäntsälän suojeluskunnan esikunnan jäsen. Mäntsälän kapinan aikaan talvella 1932 lapuanliikkeen johtohenkilöitä, mm Vihtori Kosola, majoittui Saaren kartanossa. Syksyllä 1940 valtio luovutti Saaren kartanon Invalidisäätiölle, joka perusti sinne toipumis- ja koulutuspaikan. Aluksi koulutettiin sotainvalideja ja sittemmin
sotaorpoja. Jo pitkään koulu on ollut “tavallinen” ammattiin johtava koulu. Valtio
omisti kartanon vuodesta 1935 vuoteen 1995, jolloin se luovutettiin kuntayhtymälle.

Nykyään Saaren kartanossa toimii Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän ammattiopisto. Tiloissa on maatalous-, puutarha- ja luontoalan koulutusta Mm. floristeja koulutetaan täällä. Oppilaita on lähes 500, joista osalle on oppilasasuntoja kartanon alueella. Vuonna 1996 eläinlääke-tieteellinen korkeakoulu muutti tänne naapurikartanosta Hautjärveltä. Kartano on myös esittänyt Kultarantaa Uuno Turhapuro presidenttinä -elokuvassa.